64 Trashed

(Butler, Gillan, Iommi, Ward)
Black Sabbathin albumilta Born Again & myös levyllä Gillan's Inn

Olin kännissä, ihan lärvit, aivan liian onnellinen. Palatessani paikallisesta pubista pienellä kumiveneelläni kanaalia pitkin tunsin seikkailunhalua ja päätin ajaa muutaman kierroksen Fordillani - no totta puhuen en pitänyt sitä omana autonani. Yritteliäs kiertuemanagerimme Paul Clarke oli ostanut huutokaupasta muutaman auton käyttöömme. Se oli paljon halvempaa kuin vuokraaminen ja tarkoituksemme oli myydä autot sessioiden päätyttyä.

Missä olinkaan? Niin tosiaan, pienellä kilparadalla jonka Richard Branson oli ystävällisesti rakennuttanut The Manorin(studio lähellä Oxfordia Englannissa) yhteyteen. Paikalle kokoontunut ryhmä - 'Manorin naiset'(Ladies of the Manor), Peter Resty(Toni Iommin kitarateknikko) ja Ian 'Greenfly' buddhalainen puutarhuri - olivat yleisönä, ajanottajina ja kuskeina; ajettuani kierrokseni heidän jokaisen oli tarkoitus yrittää alittaa aikani.

Minulle sattui pieni vahinko; leikattuani rengaskasaan ajoin seuraavalla kierroksella yli yhdestä renkaista ja olin välittömästi katollani, liu'uin ja pyörin ylösalaisin kovalla vauhdilla pitkän matkaa kunnes lopulta pysähdyin, muutaman sentin päähän uima-altaasta. Jos olisin kulkenut vähän pidemmälle olisin takuulla hukkunut, koska minulta kului iäisyys irroittautua turvavöistä. Kaikeksi onneksi käytin kypärää jonka toin moottoripyöräni(Ossa 250) mukana, olin rakennellut ramppia telttani läheisyyteen, tarkoituksenani ajaa järveen seuraavana aamuna. Tämä suunnitelma ei sitten toteutunut koska olin aika huonossa kunnossa, mutta pääsin studioon ja kirjoitin nämä sanat Tonyn, Geezerin ja Billin päivää aikaisemmin nauhoittamaan kappaleeseen.

Myöhemmin kävi ilmi että olin väärässä olettaessani auton olleen minun, se ei ollut. Itse asiassa se kuului Bill Wardille, tämä selittää(jotensakin) veneeni katoamisen seuraavana päivänä. Luulin jonkun varastaneen sen ja tehdessäni ilmoituksen 'varkaudesta' poliisilla ei ollut pienintäkään aikomusta etsiä venettä, sen sijaan he pyysivät josko '...kirjoittaisin nimikirjoituksen tai pari?' Luultavasti he olettivat että minulla oli jotain tekemistä parin myöhäiseen kellonaikaan sijoittuvan metelöintitapauksen kanssa.

Paljon myöhemmin minulle selvisi että - jonkinlaisena perverssinä rangaistuksena - veneeni oli paljon huonommassa kunnossa kuin minä olin, en sano kuka sen teki mutta teko oli hieman liioiteltu. Mitäpä tuosta, annetaan anteeksi ja unohdetaan. Joka tapauksessa mikään ei voi selittää Geezerin naurettavaa esiintymistä seuraavan päivän lehdessä, poseeraten Billin autonromun -anteeksi taas Bill - edessä mukamas syyllisenä. Minä jätin tuollaisen lapsellisen käytöksen jo kolmenkymmenenviiden vuoden iässä.