Kappalelista 'One Eye To Morocco':

1. One Eye To Morocco (Gillan/Morris)
2. No Lotion For That (Gillan/Morris)
3. Don't Stop (Gillan/Appleby)
4. Change My Ways (Gillan)
5. Girl Goes To Show (Gillan/Morris)
6. Better Days (Jackson)
7. Deal With It (Gillan/Morris)
8. Ultimate Groove (Jackson)
9. Sky Is Falling (Gillan/Morris)
10. Texas State Of Mind (Jackson)
11. It Would Be Nice (Gillan/Morris)
12. Always The Traveller (Gillan/Morris)

Hei kaikille,

Hieman tietoa uudesta levystäni - One Eye to Morocco - joka julkaistaan virallisesti maaliskuun 6. 2009..

Olin Krakovan juutalaiskortteleissa kuuntelemassa kertomuksia Oscar Schindleristä kun ääni hiljeni - ja palasi sitten...

'Aa, Ian sinulla on toinen silmä Marokkoon.'

Niin sanoi Tommy Djiubinski.

Hän oli huomannut arvostavan katseeni, seurailin henkilökohtaisen myskipilvensä keskellä kulkevan elegantin naisen auraa.

Ymmärsin kommentin merkityksen vasta kuullessani idiomin loppuosan.

Kokonaisuudessaan (Puolassa) Toinen silmä Marokkoon ja toinen Kaukasukselle saattaisi viitata kierosilmäiseen henkilöön. Englannissa puhumme harhailevasta silmästä, fyysisessä mielessä laiskasta tai vähemmän arkipäiväisellä tavalla aktiivisesti vaeltavasta.

Muutamaa vuotta myöhemmin (2008) Deep Purple oli hyvin surullisen asian johdosta tauolla - Roger Gloverin ihana äiti oli poistunut keskuudestamme.

Palasin Buffaloon, ja keskityin muihin asioihin. Yli kolmekymmentä eri valmistumisen asteilla olevaa laulua kinasteli huomiostani - minä, minä, minäääää...

Eräs näistä, itseni ja Steve Morrisin kirjoittama, oli muita edellä ja siten luonteva alku vähennysprosessille. Lopulta siitä tuli levyn nimikappale ja valintakriteeri albumille jolla tuntui jo pulssi.

Viimeistellessäni sanoitusta muistin Krakovan ja Tommyn ironisen kommentin. Tässä oli täydellinen musiikillinen metafora; Deep Purple oli Kaukasus ja tämä projekti Marokko- lyhyt eksoottinen viivähdys...

...istuen yksin huoneessani, odottaen ei-kenenkään soittavan, kadonneena omaan uneeni.

Oli tietoinen päätös välttää käyttämästä rock -tyylistä rytmisektiota, tulet panemaan merkille myös kitara -ja kosketinsoitinsoolojen täydellisen puuttumisen - sen puolen hoitaa Deep Purple. Näinollen soittimisto on ehkä enemmänkin viettelevä kuin työntelevä (mitä?).

Harjoiteltuamme lähes viikon verran ylitimme Peace Bridgen ja ajoimme Ontariojärven viertä pohjoiseen Metalworks studiolle Mississaugaan, siellä nauhoitimme pohjat kolmessa päivässä. Tämän jälkeen tein loput hommat maestron (Nick Blagona) kanssa hänen studiollaan Dundasin lähellä.

Michael Lee Jackson (MLJ) oli mukana alusta asti, tarjoten ei vähempää kuin kokonaisvaltaisen panoksensa.

Muusikot olivat: MLJ - kitarat, Rodney (luoti yhä niskassa) Appleby - bassokitara, Howard Wilson - rummut, Steve Morris - kitarat, Joe Mennonna - saksofonit, Lance Anderson - Hammond urut, Jesse O'Brien - kosketinsoittimet.

Kiitän teitä, nähdään, ig

TOP